Itsensä kehittäminen osana suhdetta – mitä tarkoittaa oman vastuun ottaminen?

Parisuhteessa puhutaan paljon yhteydestä, kommunikaatiosta ja yhteisistä tavoitteista. Harvemmin puhutaan siitä, että suhde kehittyy vain sen verran kuin sen osapuolet ovat valmiita kehittymään itse.

Suhde ei ole paikka, jossa toinen korjaa meidät.
Se on paikka, jossa opimme näkemään itsemme selvemmin.

“Meillä on ongelma” – vai onko?

Kun suhteessa tulee haasteita, on inhimillistä ajatella ensimmäisenä toista.

“Hän ei kuuntele.”

“Hän vetäytyy.”

“Hän reagoi aina noin.”

Mutta kasvun paikka alkaa usein kysymyksestä:
Mikä on minun osuuteni tässä dynamiikassa?

Oman vastuun ottaminen ei tarkoita syyllistymistä.
Se tarkoittaa rehellisyyttä.

Se tarkoittaa sitä, että uskaltaa tarkastella:

Miten minä reagoin?

Miten minä ilmaisen tarpeeni?

Mitä oletan ilman että sanon ääneen?

Tuonko keskusteluun rauhaa vai lisää kierroksia?

Suhde peilinä

Parisuhde on voimakas peili. Se nostaa esiin keskeneräisyyttä, pelkoja, kiintymyksen tapoja ja opittuja malleja – joskus asioita, joita emme edes tiedostaneet kantavamme.

Toinen ei aiheuta kaikkea meissä heräävää.
Mutta toinen voi aktivoida sen.

Itsensä kehittäminen suhteessa tarkoittaa, että emme juokse pakoon näitä hetkiä, vaan pysähdymme niiden äärelle.

Miksi tämä tilanne tuntui näin voimakkaalta?

Mitä pelkäsin siinä hetkessä?

Mitä tarvitsin, mutta en osannut sanoa?

Vastuu ei ole sama kuin yksin kantaminen

On tärkeää erottaa kaksi asiaa:

Vastuun ottaminen omista tunteista ja reaktioista.

Toisen käytöksen hyväksyminen rajattomasti.

Oman osuuden tutkiminen ei tarkoita rajojen hämärtämistä.
Se tarkoittaa sitä, että en tee toisesta vastuullista omista käsittelemättömistä tunteistani.

Voin sanoa:
“Kun näin tapahtuu, minussa herää epävarmuutta. Haluan ymmärtää, mistä se tulee.”

Se on eri asia kuin:
“Sinä saat minut aina tuntemaan näin.”

Ensimmäinen rakentaa.
Toinen syyttää.

Kasvu ei ole nopea projekti

Itsensä kehittäminen suhteessa ei ole lista korjattavista ominaisuuksista.
Se on prosessi, jossa opimme:

tunnistamaan omat arvomme

ymmärtämään omia rajoja

sanoittamaan tarpeita

säätelemään tunteita

keskustelemaan ilman puolustautumista

Se tapahtuu hitaasti. Toistojen kautta.

Joskus suurin kasvu on siinä, että pystyy pysähtymään riidan keskellä ja sanomaan:
“Tarvitsen hetken, jotta en reagoi vain tunteesta käsin.”

Mitä jos molemmat tekisivät tämän?

Kuvittele suhde, jossa kumpikin kysyy säännöllisesti:

Mitä minä voin tehdä paremmin?

Missä kohtaa voisin kuunnella tarkemmin?

Missä kohtaa voisin puhua selkeämmin?

Se ei tarkoita täydellisyyttä.
Se tarkoittaa vastuullisuutta.

Ja vastuullisuus luo turvaa.

Pieni harjoitus

Seuraavan kerran, kun jokin tilanne herättää voimakkaan reaktion, kokeile tätä:

Nimeä tunne.

Kysy, mitä pelkäät menettäväsi siinä hetkessä.

Mieti, miten voisit ilmaista tarpeesi ilman syytöstä.

Usein pinnan alla on tarve tulla kuulluksi, arvostetuksi tai turvatuksi.

Lopuksi

Suhde ei kasva vain yhteisistä keskusteluista.
Se kasvaa siitä, että molemmat ovat valmiita katsomaan myös itseään.

Itsensä kehittäminen osana suhdetta ei tee sinusta heikompaa.
Se tekee sinusta tietoisemman.

Ja tietoinen ihminen rakentaa tietoisempaa suhdetta.

Katso itsenäinen parisuhdevalmennuksemme kohti parempia keskusteluita täältä.