Miksi tyydyn parisuhteessa vähempään kuin haluan?

Oletko joskus huomannut selitteleväsi itsellesi asioita, joita et oikeastaan haluaisi hyväksyä parisuhteessa?

Ehkä kaipaat enemmän läheisyyttä, mutta sanot itsellesi, ettei kaikkea voi saada.

Ehkä haluaisit selkeämmän sitoutumisen, mutta et uskalla ottaa asiaa puheeksi.

Tai ehkä olet pitkään ajatellut, että kunhan toinen on tyytyväinen, sinunkin pitäisi olla.

Miksi joskus tyydymme parisuhteessa vähempään kuin oikeasti haluamme?

Syitä voi olla monia: yksin jäämisen pelko, epävarmuus omista tarpeista, toivo toisen muuttumisesta tai halu välttää ristiriitoja. Joskus olemme myös niin tottuneita joustamaan, ettemme enää huomaa, kuinka paljon olemme luopuneet itsellemme tärkeistä asioista.

1. Pelkäät, ettet löydä ketään muuta

Yksin jäämisen pelko voi vaikuttaa valintoihimme enemmän kuin haluamme myöntää.

Saatat ajatella, ettei kukaan parisuhteessa ole täydellinen. Että kaikilla on ongelmansa. Että ehkä sinun pitäisi vain olla tyytyväinen siihen, mitä sinulla on.

Ja osittain se onkin totta. Täydellistä kumppania tai täysin ongelmatonta parisuhdetta ei ole olemassa.

Mutta on eri asia hyväksyä toisen ihmisen inhimilliset puutteet kuin luopua jatkuvasti omista perustavanlaatuisista tarpeistaan.

Jos huomaat ajattelevasi usein “parempi tämä kuin ei ketään”, kannattaa kysyä itseltäsi:

Valitsisinko tämän suhteen edelleen, jos en pelkäisi yksin jäämistä?

Kysymyksen tarkoitus ei ole kehottaa eroamaan. Se auttaa erottamaan toisistaan sen, mitä todella haluat, ja sen, mitä pelkäät menettäväsi.

Pelkäätkö yksin jäämistä?

2. Et ole koskaan kunnolla miettinyt, mitä itse haluat

Moni osaa kertoa nopeasti, millaisen kumppanin haluaa.

Luotettavan. Hauskan. Huomaavaisen. Sellaisen, jonka kanssa on hyvä olla.

Mutta millaista arkea haluat elää?

Kuinka paljon tarvitset yhteistä aikaa?

Mitä sitoutuminen tarkoittaa sinulle?

Haluatko lapsia? Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Miten toivot, että erimielisyydet ratkaistaan?

Jos et ole pysähtynyt miettimään näitä asioita, voi olla vaikea tunnistaa, milloin parisuhde ei vastaa omia toiveitasi.

Silloin on helppo alkaa rakentaa elämää sen ympärille, mitä toinen haluaa.

Et voi pitää kiinni omista arvoistasi, jos et ensin tunnista niitä.

3. Toivot, että toinen vielä muuttuu

Ehkä suhteen alussa kaikki tuntui lupaavalta.

Toinen vaikutti kiinnostuneelta, puhui yhteisestä tulevaisuudesta ja sai sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi.

Mutta ajan myötä huomasit, että sanat ja teot eivät aina kohtaa.

Silti saatat ajatella:

Kunhan hänellä on vähemmän stressiä.

Kunhan tämä elämäntilanne menee ohi.

Kunhan hän ymmärtää, miten tärkeää tämä on minulle.

Ihmiset voivat muuttua, ja parisuhteessa on mahdollista oppia uusia tapoja toimia.

Mutta muutos ei synny pelkästään siitä, että toinen ihminen odottaa sitä tarpeeksi kauan.

Siksi kannattaa välillä kysyä:

Olenko tyytyväinen siihen suhteeseen, joka meillä on nyt, vai pysynkö tässä ennen kaikkea sen vuoksi, millaiseksi toivon sen joskus muuttuvan?

4. Olet oppinut pitämään omia tarpeitasi liian suurina

Jos olet tottunut olemaan se, joka ymmärtää, joustaa ja pitää yllä hyvää ilmapiiriä, omien tarpeiden esittäminen voi tuntua vaikealta.

Ehkä et halua vaikuttaa vaativalta.

Ehkä pelkäät, että toinen kokee keskustelun arvosteluna.

Tai ehkä ajattelet, että hyvä kumppani ei tee pienistä asioista numeroa.

Mutta läheisyyden, kunnioituksen, luotettavuuden ja kuulluksi tulemisen toivominen ei itsessään ole liikaa.

Kaikkia toiveita ei tietenkään voida aina toteuttaa. Parisuhteessa tarvitaan joustavuutta ja ymmärrystä molempiin suuntiin.

Mutta kompromissi ei tarkoita sitä, että sama ihminen luopuu aina omista tarpeistaan.

Jos rauha säilyy vain silloin, kun sinä olet hiljaa, kannattaa pysähtyä miettimään, onko kyse tasapainoisesta suhteesta.

5. Et halua menettää kaikkea, mitä olette rakentaneet

Pitkässä parisuhteessa yhteistä elämää voi olla takana paljon.

Yhteinen koti, lapset, muistot, ystävät, talous ja vuosien aikana syntyneet rutiinit.

Silloin tyytymättömyyttä voi olla vaikea edes myöntää itselleen.

Saatat ajatella, että olet jo käyttänyt tähän suhteeseen niin monta vuotta, ettei sitä voi enää kyseenalaistaa.

Mutta menneisiin vuosiin ei voi palata tekemään uusia valintoja.

Sen sijaan voit miettiä, millaista tulevaisuutta haluat tästä eteenpäin rakentaa.

Se ei tarkoita automaattisesti eroa.

Jos molemmat haluavat tehdä töitä suhteen eteen, moni asia voi muuttua paremmaksi.

Tärkeintä on, ettei yhteinen historia ole ainoa syy olla käsittelemättä nykyisiä ongelmia.

6. Sekoitit joustamisen ja itsesi sivuuttamisen

Hyvä parisuhde tarvitsee kompromisseja.

Aina ei voi valita omaa suosikkiravintolaa, matkakohdetta tai viikonlopun ohjelmaa.

Joskus toisen tarpeet menevät hetkellisesti omien edelle. Elämäntilanteet muuttuvat, ja vuorotellen tarvitaan enemmän tukea.

Mutta missä menee joustamisen ja itsensä sivuuttamisen raja?

Yksi tapa tunnistaa eroa on kysyä:

• Voinko kertoa omista toiveistani ilman pelkoa?

• Otetaanko minun tarpeeni yhtä vakavasti kuin kumppanini tarpeet?

• Joustammeko molemmat?

• Tuntuuko yhteinen elämä myös minun näköiseltäni?

• Saanko olla suhteessa oma itseni?

Yksittäinen kielteinen vastaus ei vielä kerro koko parisuhteen tilannetta.

Mutta jos huomaat toistuvan kaavan, jossa omat tarpeesi jäävät aina viimeisiksi, asia ansaitsee huomiota.

7 merkkiä siitä, että joustat parisuhteessa liikaa

7. Olet keskittynyt enemmän siihen, haluaako toinen sinut

Tämä näkyy erityisesti deittailussa.

Kun kiinnostumme toisesta ihmisestä, alamme helposti tarkkailla hänen käyttäytymistään.

Miksi hän ei vastaa viestiin?

Miksi hän vetäytyy?

Haluaako hän vakavan suhteen?

Onko hän oikeasti kiinnostunut minusta?

Nämä ovat ymmärrettäviä kysymyksiä.

Mutta niiden rinnalle tarvitaan toinen näkökulma:

Mitä minä oikeastaan haluan tältä ihmiseltä ja tältä suhteelta?

Voit saada toisen kiinnostumaan sinusta ja silti huomata, ettei hän ole sinulle sopiva kumppani.

Voit rakastaa ihmistä ja silti haluta erilaisen tulevaisuuden.

Ja voit tulla valituksi suhteeseen, jossa et itse lopulta voi hyvin.

Älä siis kysy vain, valitseeko toinen sinut.

Kysy myös:

Valitsisinko minä sen elämän, jota hänen kanssaan rakentaisin?

Kuinka usein kiinnostunut mies pitää yhteyttä?

Mistä tietää, milloin kannattaa joustaa ja milloin pitää kiinni omista tarpeista?

Kaikki tyytymättömyys ei tarkoita, että parisuhteessa olisi jotain perustavanlaatuisesti vialla.

Joskus kyse on ohimenevästä elämäntilanteesta, kuormituksesta tai asiasta, josta ette ole vielä kunnolla keskustelleet.

Siksi ensimmäinen askel ei välttämättä ole suuri päätös.

Se voi olla rehellinen keskustelu.

Kerro, mitä tarvitset ja miksi asia on sinulle tärkeä. Kuuntele myös toisen näkökulmaa.

Kiinnitä huomiota siihen, pystyttekö yhdessä etsimään ratkaisuja ja näkyykö sovituissa asioissa muutosta.

Samalla on hyvä tunnistaa, mitkä asiat ovat sinulle neuvoteltavissa ja mitkä eivät.

Erityisesti tilanteissa, joissa suhteeseen liittyy pelkoa, kontrollointia tai väkivaltaa, kyse ei ole tavallisesta kompromissista. Silloin oma turvallisuus on asetettava etusijalle.

Ensin minä. Sitten me.

Kasvupolkujen ajatus Ensin minä. Sitten me. ei tarkoita, että parisuhteessa pitäisi aina asettaa itsensä ensimmäiseksi.

Se tarkoittaa, että sinun kannattaa tuntea omat arvosi, tarpeesi ja rajasi ennen kuin rakennat elämäsi kokonaan toisen ihmisen ympärille.

Kun tiedät, mitä haluat, sinun on helpompi tunnistaa, milloin kannattaa joustaa ja milloin olet luopumassa jostain itsellesi olennaisesta.

Hyvä parisuhde ei ole sellainen, jossa saat aina kaiken haluamasi.

Mutta sen pitäisi olla suhde, jossa myös sinun toiveillasi on merkitystä.

Haluatko selvittää, mitä itse oikeasti haluat parisuhteelta?

Kasvupolkujen itsenäisessä parisuhdevalmennuksessa pysähdyt pohtimaan omia arvojasi, tarpeitasi, rajojasi, odotuksiasi ja tulevaisuuden toiveitasi.

Valmennuksen voit tehdä yksin tai yhdessä kumppanisi kanssa.

Sinun ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia valmiiksi. Tarkoitus on auttaa sinua löytämään ne itse.

Tutustu Kasvupolkuja-valmennukseen

Ensin minä. Sitten me.