Voiko rakkaus yksin riittää parisuhteessa?

Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, tuntuu helposti siltä, että kaiken muun pitäisi järjestyä.

Rakkauden ajatellaan kantavan vaikeiden aikojen yli, ratkaisevan erimielisyydet ja pitävän kaksi ihmistä yhdessä.

Mutta voiko rakkaus yksin riittää hyvän parisuhteen rakentamiseen?

Ei aina.

Voit rakastaa ihmistä syvästi ja silti huomata, ettette halua samanlaista elämää.

Ja ehkä juuri siksi tämä on yksi parisuhteen vaikeimmista asioista hyväksyä.

Rakkaus ja yhteensopivuus eivät ole sama asia

Voit rakastaa ihmistä, jonka kanssa sinulla on vahva yhteys.

Voitte nauraa samoille asioille, tuntea voimakasta vetovoimaa ja kaivata toisianne silloin, kun ette ole yhdessä.

Silti voitte ajatella täysin eri tavalla siitä, millaista elämää haluatte rakentaa.

Toinen haluaa lapsia ja toinen ei.

Toinen haluaa turvallista ja tasaista arkea, toinen jatkuvaa vapautta ja muutosta.

Toiselle taloudellinen turvallisuus on tärkeää, toinen haluaa elää enemmän hetkessä.

Toinen tarvitsee paljon läheisyyttä ja yhteistä aikaa, toinen huomattavasti enemmän omaa tilaa.

Kumpikaan ei välttämättä ole väärässä.

Mutta rakkaus ei automaattisesti poista näitä eroja.

Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä

Hyvä parisuhde ei tarkoita kahden samanlaisen ihmisen liittoa.

Erilaisuus voi tehdä suhteesta kiinnostavan ja auttaa molempia kasvamaan.

Toinen voi olla spontaani ja toinen suunnitelmallinen. Toinen sosiaalinen ja toinen viihtyä enemmän kotona. Toinen voi suhtautua rahaan tarkemmin kuin toinen.

Monista eroista voidaan keskustella ja löytää ratkaisuja, jotka sopivat molemmille.

Mutta kaikki erot eivät ole samanarvoisia.

On eri asia olla eri mieltä siitä, mihin matkustetaan lomalla kuin siitä, haluaako toinen koskaan lapsia.

Siksi kannattaa tunnistaa, mitkä asiat ovat sinulle toiveita ja mitkä niin tärkeitä arvoja tai elämäntavoitteita, ettei niistä luopuminen enää tuntuisi kompromissilta.

Joskus rakastamme myös sitä, mitä suhde voisi olla

Tämä voi olla vaikea huomata.

Saatamme nähdä toisessa valtavasti potentiaalia.

Kunhan hän joskus sitoutuu.

Kunhan elämä vähän rauhoittuu.

Kunhan hän oppii puhumaan tunteistaan.

Kunhan me pääsemme tämän vaiheen yli.

Toivo kuuluu parisuhteeseen. Ihmiset muuttuvat ja kehittyvät.

Mutta parisuhdetta ei voi rakentaa pelkästään sen varaan, millaiseksi toinen ehkä joskus muuttuu.

Siksi kannattaa välillä kysyä:

Jos mikään olennainen tässä suhteessa ei muuttuisi, valitsisinko tämän edelleen?

Älä arvioi vain sitä ihmistä, jonka toivot toisen joskus olevan.

Katso myös sitä ihmistä ja sitä suhdetta, jotka ovat olemassa juuri nyt.

“Mutta minä rakastan häntä”

Joskus tämä lause pitää ihmisen suhteessa pitkään.

Ja se on ymmärrettävää.

Eroaminen ihmisestä, jota ei enää rakasta, voi tuntua ainakin yhdellä tavalla selkeämmältä. Mutta mitä tehdä silloin, kun rakkautta edelleen on ja jokin muu ei vain toimi?

Silloin voi olla hyödyllistä vaihtaa kysymystä.

Sen sijaan että kysyt vain:

Rakastanko häntä?

kysy myös:

Voinko rakentaa hänen kanssaan sellaista elämää, jota itse haluan elää?

Ne ovat kaksi eri kysymystä.

Ja joskus niihin voi tulla kaksi eri vastausta.

Arki paljastaa paljon yhteensopivuudesta

Rakkaus näkyy romanttisissa hetkissä, mutta parisuhde eletään suurelta osin aivan tavallisessa arjessa.

Väsyneissä tiistai-illoissa.

Laskuissa.

Kotitöissä.

Lastenhoidossa.

Työkiireissä.

Siinä, miten yhteistä aikaa järjestetään ja miten toiselle puhutaan silloin, kun kummallakaan ei ole paras päivä.

Siksi ennen pitkälle meneviä päätöksiä kannattaa miettiä muutakin kuin sitä, kuinka hyvältä yhdessäolo tuntuu parhaimmillaan.

Osaammeko me elää tavallista elämää yhdessä?

Miten jaamme vastuuta?

Pystymmekö puhumaan rahasta?

Miten ratkaisemme erimielisyydet?

Saammeko molemmat olla suhteessa omia itsejämme?

Pystymmekö puhumaan vaikeista asioista ilman, että toinen hyökkää ja toinen vetäytyy kokonaan?

Hyvä keskustelukulttuuri ei tarkoita riidattomuutta. Se tarkoittaa sitä, että myös erimielisyydet pystytään käsittelemään tavalla, jossa molemmilla on turvallista olla mukana.

Lue myös: Hyvä keskustelukulttuuri on parisuhteen tärkein taito.

Älä kysy vain, valitseeko hän sinut

Tämä korostuu erityisesti deittailussa.

Kun pidämme toisesta ihmisestä, huomio siirtyy helposti häneen.

Onko hän kiinnostunut minusta?

Miksi hän ei vastannut?

Haluaako hän vakavan suhteen?

Valitseeko hän minut?

Nämä ovat ymmärrettäviä kysymyksiä.

Mutta niiden rinnalle tarvitaan toinen kysymys:

Valitsisinko minä sen elämän, jota hänen kanssaan rakentaisin?

Pidänkö siitä, millainen olen hänen seurassaan?

Kohtaavatko tärkeimmät arvomme?

Voimmeko keskustella vaikeistakin asioista?

Haluammeko tulevaisuudelta suunnilleen samoja asioita?

Älä arvioi mahdollista kumppania vain sen perusteella, kuinka paljon haluat hänen valitsevan sinut.

Sinäkin olet valitsemassa.

Jos olet vasta tutustumassa toiseen ihmiseen, lue myös Tietoinen deittailu – mistä kannattaa keskustella ennen seurustelua?

Rakkauden lisäksi suhde tarvitsee tekoja

Pitkässä parisuhteessa tunne ei pysy samanlaisena joka päivä.

Välillä ollaan läheisiä. Välillä väsyneitä. Joskus elämässä on jaksoja, jolloin parisuhteelle jää aivan liian vähän aikaa.

Silloin suhdetta kannattelevat myös asiat, jotka eivät tunnu yhtä romanttisilta kuin rakastuminen:

luotettavuus,

kunnioitus,

vastuun ottaminen,

kyky pyytää anteeksi,

halu kuunnella,

yhteiset päätökset

ja halu pitää suhteesta huolta.

Rakkaus on tärkeää.

Mutta hyvä parisuhde tarvitsee yleensä myös kaksi ihmistä, jotka ovat valmiita rakentamaan jotain yhdessä.

Entä jos rakastamme toisiamme mutta haluamme eri asioita?

Kaikkia eroja ei tarvitse ratkaista heti.

Niistä kannattaa kuitenkin puhua rehellisesti.

Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, ongelma ei välttämättä ratkea sillä, että asia jätetään muutamaksi vuodeksi keskustelematta.

Jos toinen haluaa muuttaa ulkomaille ja toinen haluaa rakentaa koko elämänsä nykyiselle paikkakunnalle, molempien toiveet ansaitsevat tulla kuulluiksi.

Vaikeista asioista puhuminen ei riko hyvää suhdetta.

Usein paljon vaarallisempaa on rakentaa vuosia yhteistä elämää sellaisten oletusten varaan, joista ei koskaan puhuttu ääneen.

Ensin minä. Sitten me.

Ennen kuin voit tietää, sopiiko toinen ihminen siihen elämään, jota haluat rakentaa, sinun täytyy jollain tavalla tuntea myös omat toiveesi.

Mitä sinä arvostat?

Mistä haaveilet?

Haluatko lapsia?

Mitä sitoutuminen tarkoittaa sinulle?

Millaisen arjen haluat?

Missä asioissa voit joustaa?

Mitkä asiat ovat sinulle niin tärkeitä, ettet halua rakentaa elämääsi niitä vastaan?

Tätä Kasvupolkujen ajatus Ensin minä. Sitten me. tarkoittaa.

Ei sitä, että parisuhteessa pitäisi ajatella ensisijaisesti itseään.

Vaan sitä, että yhteistä elämää on vaikea rakentaa tietoisesti, jos et koskaan ole pysähtynyt miettimään, millaista elämää itse haluat.

Haluatko pysähtyä näiden kysymysten äärelle?

Kasvupolkuja – itsenäinen parisuhdevalmennus on rakennettu omien arvojen, tarpeiden, rajojen, keskustelukulttuurin ja yhteisen tulevaisuuden pohtimiseen.

Voit tehdä valmennuksen yksin tai yhdessä kumppanisi kanssa.

Tarkoituksena ei ole antaa valmiita vastauksia siihen, millainen parisuhteen pitäisi olla.

Tarkoituksena on auttaa sinua löytämään omasi.

Ensin minä. Sitten me.

→ Tutustu Kasvupolkuja-valmennukseen